Avioehdoton

Vappu Pimiä julisti iltapäivälehdessä, että hänellä ja hänen puolisollaan ei ole avioehtosopimusta. Olivat päätyneet siihen, että jättävät tekemättä, koska naimisiin mennessä suurta varallisuuseroa ei heidän omaisuudessaan ollut ja silloin ei Vapun ystävältä saaman neuvon mukaan tarvitse tehdä avioehtosopimusta.

Tähän sisältyy kuitenkin ongelma tai ainakin alleviivattava asia, nimittäin se, että tämä tilanne, jossa avioehtosopimus on tavallaan turha tai sillä ei ole oikeusvaikutusta, koskee ainoastaan tilannetta, jossa varallisuuseroa ei ole sinä päivänä, kun a. avioerohakemus tulee vireille tai b. toinen kuolee. Huomaatteko ongelman? Kuka uskaltaa luottaa siihen, että nimenomaan tuona, yhtenä elämän päivänä, varallisuuseroa ei ole? Nimittäin jos varallisuuseroa onkin ja avioehtosopimusta ei ole, puolisoilla on avio-oikeus toistensa omaisuuteen ja silloin enemmän omistava luovuttaa tasinkona enimmillään jopa puolet koko omasta omaisuudestaan toiselle puolisolle tai hänen perillisilleen.

Kaikki (ja tämä työ) olisi siis yksinkertaista ja helppoa, jos olisi ennustaja tai selvännäkijä, mutta harvalla meistä on ihan sellaisia kykyjä. Siksi suosittelenkin AINA tekemään avioehtosopimuksen. Varsinkin tuoreissa avioliitoissa avio-oikeuden poissulkeminen voi olla kannattavaa. Avioehtosopimus on järkevintä tehdä ennen vihkimistä.

Toisaalta, jos haluat, että puolisosi saa mahdollisimman paljon omaisuudestasi (ja lapset tai muut perilliset mahdollisimman vähän), voit tehdä yksipuolisen avioehtosopimuksen. Silloin sopimus on hyödyllinen, ainakin toiselle puolisolle. Tällaiset avioehtosopimukset ovat kuitenkin hyvin harvinaisia.

Vähintään siis kartoita tilanteesi asianajajan kanssa ja jos jätät sopimuksen tekemättä, ota selvää ja ole näin tietoinen päätöksesi oikeusvaikutuksista.

Pitkissä liitoissa kannattaa sitten miettiä avio-oikeuden palauttamista sen merkittävien verovaikutusten vuoksi. Kannattaa siis jälleen kartoittaa omaa tilannetta ja todennäköisesti palauttaa avio-oikeus osana perintösuunnittelua.