Yrityksen perustamiseen samoin kuin lapsen syntymään liittyy monenlaisia ennakkoluuloja ja käsityksiä. Itselleni oli ainakin päällimmäisenä jäänyt mieleen se, kuinka joka julkaisussa ja jo opiskeluaikaisissa yhtiöoikeuden kirjoissa on todettu, että perustamisilmoituksen teko on NIIN helppoa, suitsait se on tehty ja yritys perustettu. Ja keskitytty sen jälkeen korostamaan muita asioita. Vielä lain muututtua 1.7.2019 ja perustamisen tultua vielä nopeammaksi (ainakin jollain onnellisilla) ja sähköiseksi, yrityksiä syntyy ja helposti. Mutta sitten olemme me luvanvaraisilla aloilla toimivat, joiden täytyy jo pelkästään siitä syystä, että lupa tarvitaan ja mm. erityisten yhtiöjärjestysmääräysten vuoksi perustaa yritys perinteisellä tyylillä, paperilomakkeella. Tämä oli ylättävää ja pakko sanoa, että vanhanaikaiselta se tuntui.
Eli kun tämä vauvahaave oli kuumottanut siellä jossain kuuluisassa hautomispaikassa tarpeeksi kauan ja oli vihdoin perustamisen aika, oli kyllä fiilis nykyajasta kaukana. Lupapapereita on täytetty käsin kynällä (paikallisen, toisen asianajotoimiston kynällä vielä), tulostettu välittömästi asianajaliiton luvan saamisen jälkeen (uskokaa tai älkää, kiireen vuoksi PUPUkahvilassa) ja kirjekuoreen on ihan postissa päästy liimaamaan kirjemerkkiä plus -lisämerkillä, jotta kirje olisi vähän nopeammin kuin luvatussa NELJÄSSÄ arkipäivässä perillä. No sitten kun tästä selvittiin, alkoi rekisterin kyttäys ja eihän tämä lapsi niin kuin millään meinannut syntyä. Ja taas oltiin tilanteessa, että kaikkea sitä yritti, mm. lähetti joulupukkisävytteisiä toiveita PRH:lle käsittelyn kiirehtimiseksi, koska toiveissa oli josko se nyt edes vuonna 2019 saataisiin syntymään. Viimein, ja kyllä 31.12.2019, Asianajotoimisto Luckylaki Oy putkahti PRH:N putkesta ja businessbabyni oli vihdoin täällä!
Eli nyt kun olen ensimmäiseni (uskallanko sanoa ”ei enää ikinä toista”) saanut tähän maailmaan, neuvon varaamaan aikaa, aikaa ja aikaa. Ja kärsivällisyyttä. Ja onhan se hienoa sitten, kun ikioma yritys on syntynyt!