Kesäkuu oli todella kiireistä jo pelkästään istuntojen suhteen. Ainahan se on ollut kiirettä ennen lomia, nyt taisi olla vielä vähän koronamaustetta mukana. Vähitellen alkaa onneksi lomalle laskeutuminen itsellänikin tässä heinäkuun aikana näyttää mahdolliselta. Näin ensimmäisenä kesänä yrittäjänä ja yksin toimiessani, en toki haaveilekaan pitkistä lomaviikoista, mutta tarkoitus olisi pidentää viikonloppuja ja painottaa työntekoa alkuviikkoon. Viikon 30 yritän kokonaan lomailla ja siitä sitten koulujen alkuun pitää vähän enemmän lomapäiviä, jotta lastenkin hoito saadaan järjestymään. Pyydän ajoittamaan soittoja alkuviikkoon maanantaille ja tiistaille ja silloin myöskin pääsääntöisesti seurailen sähköpostiani.
Asianajajaliiton blogissa 15.6.2020 Suomen Asianajajaliiton pääsihteeri Minna Melander kirjoitti siitä, mitä meille juristeille pitäisi opettaa. Teksti ilahdutti minua kovasti. Ihmettelen yhdessä Melanderin kanssa sitä miksi ihmissuhdetaitoja ja empatiakykyjä ei perinteisesti yhdistetä juristin ammattiin. Melanderin blogiteksissä on viitattu Asianajajaliiton tulevaisuustyöryhmän työhön, jossa on pohdittu, mitä osaamista tulevaisuuden asianajaja tarvitsee ja millaista oikeustieteellisen koulutuksen tulisi olla. Erityisesti minua ilahdutti neuvottelu- ja ihmissuhdetaitojen tarpeellisuuden tunnistaminen. Oma erityisesti ammatillinen ohjenuorani on ollut niin kauan kuin muistan kummitätini synttärikorttiini lapsuudessani kirjoittamat Tommy Tabermannin sanat ” Tulla lujaksi, pysyä pehmeänä. Siinä on haavetta kylliksi yhdelle elämälle”. Mielestäni on todella pelottavaa, jos juristin työssä se pehmeys pääsee jonnekin katoamaan. Liikejuridiikka on oma maailmansa, mutta kyllä jokaisen toimeksiannon taustalla on kuitenkin ihminen, jolle tätä työtä tehdään. On pelottavaa, jos tässä työssä väistämättä ajoittain tarvittava lujuus peittää kokonaan ihmisen luontaisen pehmeyden. Se on vaaranpaikka, joka on tunnistettava. Osa meistä on pehmeämpiä kuin toiset. Itselleni on ollut iso oivallus, että tässä ammatissa voi pärjätä myös nimenomaan pehmeitä arvoja kunnioittaen. Uskon sovintomenettelyiden yleistymisen ja niiden tunnettavammaksi tulemisen rohkaisevan meitä juristeja yhä enemmän hyödyntämään pehmeämpiä puolia meissä itsessämme. Ehkä se on se avain myös siihen, että ammattiimme liittyvät negatiivisemmat kovuuteen ja ahneuteenkin liittyvät ennakkoluulot lähtisivät vähitellen murenemaan.
Melander nostaa esiin myös omasta jaksamisesta ja hyvinvoinnista huolehtimisen merkityksen: ”meidän jokaisen täytyy myös osata laittaa ne rajat itsellemme. ” Tämä asia on tuoreena yrittäjänäkin ollut monta kertaa mielessä. Ensimmäistä kertaa teen tätä työtä täysin yksin, erityisesti ilman sihteeriä ja lisäksi on yrityksen pyörittämiseen liittyvät asiat uutena tehtävänä. Uskon, että tämä ensimmäinen vuosi menee jo senkin opettelussa, minkä verran ihan yksin on mahdollista ja järkevää tehdä työtä. On löydettävä se oma raja ja itselläni sen rajan löytämistä määrittää se, että työtä ei saa olla liikaa, jotta olen kykenevä kohtaamaan jokaisen asiakkaani nimenomaan näiden blogissakin mainittujen pehmeiden arvojen mukaisesti. Kun työtä on sopivasti, voin itse paremmin ja jaksan tehdä tätä työtä ja toteuttaa omia arvojani tässä työssä parhaalla mahdollisella tavalla ja hyvällä omalla tunnolla.
Näine ajatuksine levon merkityksestä ja ihmisten välisen kohtaamisen ja ihmissuhteiden tärkeydestä, laskeudun siis hiljalleen lataamaan akkuja selvästi kiireistä syksyä varten. Rentouttavaa loma-aikaa kaikille! <3