#luckylady

Tämä viikko sujui Asianajajapäivien jälkitunnelmissa. Asianajajapäivillä ja myös mediassa oli viime viikolla vahvasti esillä oikeudenkäyntien kestoon liittyvät keskustelut sekä erityisesti naisten syyt lähteä asianajoalalta. Tärkeitä ja mielenkiintoisia asioita! Keskustelu jatkuu varmasti ainakin Twitterissä, jonne minäkin vihdoin kavereiden kannustuksella löysin ja osasin. Täytyy sanoa, että se on muun muassa näihin oikeuspoliittisiin keskusteluihin erinomainen alusta.

Oikeudenkäyntien kestojen osalta sietämättömimpiä ovat tilanteet, joissa oikeudenkäynnin pitkän keston vuoksi menetetään täysin se oikeussuoja, mihin koko oikeudenkäynti on perustunut. Nostan esimerkkinä esiin lastensuojeluasioissa rajottamispäätökset. Jos rajottamispäätöksen mukainen aika, jonka ajan yhteydenpitoa vanhemman ja lapsen välillä rajoitetaan, on jo kulunut ennnen asiassa saatua ratkaisua, on ratkaisu, oli se minkä sisältöinen tahansa, tehoton eikä koskaan korvaa sitä aikaa, joka on jo menetetty.

Yleensä oikeudenkäynnin kestosta puhuttaessa puhe kääntyy aina kustannuksiin, mutta ajanmenetystä tai rikosasioissa asianomistajan eli uhrin näkökulmasta asian keskeneräisyyden aiheuttamaa kärsimystä, ei voi kukaan edes rahalla korvata. Muistakaa silti hakea korvauksia oikeudenkäynnin viivästymisestä aina, kun se on mahdollista. Ehkä näiden korvausten kautta voidaan aidosti lyhentää oikeudenkäyntien kestoa ja ymmärretään, että edullisemmaksi tulisi lisätä resursseja tuomioistuimissa.