Lakimies, oikeustieteen kandidaatti, oikeustieteen maisteri, juristi, avustaja (jatketaan mm. varatuomarista ja lupalakimiehestä toisella kertaa). Siinä muutamia nimikkeitä, joita sellainen henkilö voi käyttää, joka on suorittanut ylemmän korkeakoulututkinnon oikeustieteestä. Kyseisten nimikkeiden käyttö ei kerro mitään kyseisen henkilön kokemuksesta tai työhistoriasta. Näin asianajajana on välillä jopa harmillista, kuinka harva lopulta tuntuu tietävän asianajajan arvon. Asianajaja on aina varmin ja turvallisin vaihtoehto, kun valitset asiaasi avustajaa. Ja avustajan valitseminen asian alkuvaiheessa on äärimmäisen tärkeää. Pahimmassa tapauksessa olet täysin oikeassa siinä asiassa, jota viet eteenpäin, mutta asia on prosessin aikana mennyt täysin pieleen, eikä kukaan avustaja tai tuomioisuin voi enää palauttaa alkuperäistä asiantilaa eikä antaa asiassa niin sanottua oikeaa ratkaisua, jos asia on jo kertaalleen käsitelty ja siitä on annettu lainvoimainen eli lopullinen ratkaisu. On tärkeää, että asiaa ajetaan aivan alusta saakka oikein, eli asiantuntevasti.
En väitä, että ainoa ja oikea avustaja juttuun on aina asianajaja, mutta valitsemalla asianajajan, tiedät pelkästään sillä perusteella tiettyjä asioita avustajastasi. Asianajajalla on aina vähintään neljän vuoden kokemus ja hän on hoitanut vastaavanlaisia työtehtäviä tuon neljän vuoden aikana. Asianaja on suorittanut asianajajatutkinnon ja hän osallistuu koulutuksiin säännöllisesti eli pitää ammattitaitoaan yllä myös työn ohella. Asianajajalla on myös vastuuvakuutus eli myös siinä tilanteessa, jossa jokin sattuisi kuitenkin menemään pieleen, mikä on elämässä aina mahdollista, kyseinen vakuutus on myös nimenomaan sinun turvanasi.
Asianajaja on myös rehelliseksi tunnettu. Hiljattain olin erään henkilön prosessiedunvalvoja eli edustin häntä oikeudenkäynnissä käräjäoikeuden määräämänä edunvalvojana. Näissä asioissa on usein se tilanne, että päämieheni eli asiakkaani ei terveydellisistä syistä tai esimerkiksi alaikäisyyden vuoksi pysty edustamaan itseään tai ymmärrä riittävästi asiaa, jota käsitellään ja sen vaikutuksia. Käräjäoikeus ilmoitti asiassa järjestettävästä istunnosta. Olin ollut yhteydessä jo aiemmin päämieheni läheisiin ja olin aika varma, että asia voitaisiin vielä saada sovittua ilman istuntoa. Istunnon järjestäminen tietäisi varmuudella oikeudenkäyntikuluja päämiehelleni. Käytännössä oikeudenkäyntikulut olisi aiheuttanut vain ja ainoastaan minun palkkioni. Oli avustaja asianajaja tai ei-asianajaja, mielestäni tällaiset tilanteet ovat avustajille näytön paikkoja. Kun asia saadaan sovittua ilman lisäkustannuksia aiheuttavaa istuntoa, avustaja ei saa istunnon osalta palkkiota. Mutta toiminta, asian sopiminen, ei ole silti yhtään sen vähempää asianajoa kuin istuntokäsittely. Se on sitä jopa enemmän. Haluan uskoa, että toimimalla oikein, rehellisesti, toimintatapa poikii useita muita toimeksiantoja, jotka korvaavat moninkertaisesti sen menetetyn istunnon rahallisen korvauksen. Ja mikä tärkeintä, avustaja on tehnyt sen tärkeimmän ja ainoan työnsä oikein; ajatellut päämiehensä etua ja ajanut sitä.