Se on jännä kuinka ne asiat muistaa, joiden kohdalla on sanonut ”ei ikinä”. Enää ei tosin muista, että miksi niin on sanonut. Miksi minusta ei ikinä pitänyt tulla asianajajaa, miksi en kokenut ikinä voivani hoitaa rikosasioita, yritykseni nimessä ei saa olla mitään englantia ja missään nimessä IKINÄ missään toimistooni liittyvässä, ei olisi mitään sinistä… Niin eikä meille ikinä pitänyt tulla kolmatta lasta. Onko sitä sitten tehnyt näitä asioita tietoisesti vai onko se vain elämää ja sen ihmeellisyyttä, että nämäkin kaikki ovat toteutuneet ja tuntuneet niin oikeilta ja tarkoitetuilta.
En taida uskoa sattumaan. Silloinkin kun on vaikeaa, tuntuu helpottavalta, että voi luottaa jonkinlaiseen tarkoitukseen. Ainakaan ei kyllä ihan helposti kannata alleviivata sitä ”ei koskaan”, ”en ikinä”. Myöskään juridiikassa. Monesti ajatellaan, että lakiasiat ovat mustavalkoisia. Haluaisin korostaa, että sitä ne eivät ole. Koska ei elämäkään ole mustavalkoista. Tämä on myös yksi syy miksi pidän asioiden sovittelua niin tärkeänä. Päätös tai tuomio on se aika mustavalkoinen lopputulos, mutta moni kaipaa asioissa myös asioiden läpikäyntiä, aitoa keskustelua ja kohtaamista.
Palataan hetkeksi vielä siihen siniseen väriin; Nähdessäni Katja Härkin maalauksen Sininen kauneus, pakkohan se oli saada toimistolle edustamaan tätä elämäni sinistä vallankumousta. Ja muistuttamaan: never say never ja hienoja asioita voi tapahtua. Tervetuloa toimistolle ihastelemaan!