Omassa kuplassa

Antoisa kesäloma on nyt vietetty ja arkeen ja työhön palaaminen on päässyt hyvään vauhtiin. Korona-aika jatkuu ja syksyn koulutukset näyttävät edelleen pidettävän etänä ja tilausuudet, jotka on suunniteltu pidettäväksi, joudutaan perumaan. Kaikki toimivat edelleen omissa ympyröissään ja kohtaamiset ovat minimissä. Kesälomalla ja loma-aikoina on tietoisestikin ollut kuitenkin hyvä olla yksin ja omien ajatusten kanssa; olo on vietetyn loman jälkeen paljon virkeämpi ja luovempi.

Syksyn kynnyksellä minussa herättää huolta jälleen oikeusturvakysymykset, joihin liittyen oikeusapupalkkioon liittyvät asiat ovat aivan keskiössä ja ajankohtaisia. Tällä hetkellä selvitetään oikeusavun tulorajojen muuttamista siten, että yhä useampi olisi mahdollisesti nostettavien tulorajojen myötä oikeusavun piirissä. Tästä aiheutuisi luonnollisesti myös kustannuksia, mutta näen asian kuitenkin vielä laajempana kokonaisuutena ja olen enemmän huolissani siitä, että osa ilmaisenkin oikeusavun saajista jää tosiasiassa täysin vaille tosiasiallista oikeusturvaa.

Tämä huoleni kohdistuu ennen kaikkea ulkomaalais- ja turvapaikka-asioihin sekä perheenyhdistämisasioihin samoin kuin sosiaalihuoltolakin liittyvien juttujen hoitoon. Myös laajemmin oikeusapuasioita hoitavien avustajien määrä vähenee jatkuvasti, koska oikeusavun tuntipalkkio on huomattavan alhainen ja tuomioistuinten oikeuskäytäntö sellaista, että on omankin kokemuksen perusteella tosiasia, että osa jutuista hoidetaan käytännössä tappiolla ja on suoraan sanoen puhtaasti hyväntekeväisyyttä. Ei ole ihme, että moni ei suoranaisesti voi tai halua näitä juttuja enää hoitaa. Kun avustajia ei ole, ihmiset jäävät vaille tarvitsemaansa apua. Kysymys ei ole näin ollen avustajien itsekkyydestä tai ahneudesta, vaan todellisesta oikeusturvaongelmasta. Avustajien palkkioista puhuttaessa on hyvä muistaa, että avustajalla on henkilökohtainen ja myös taloudellinen vastuu hoitamistaan asioista ja esimerkiksi turvapaikka-asioissakin on usein kyse päämiehen koko elämästä ja jopa hengissä pysymisestä. Vastuullisesta työstä on maksettava asianmukainen korvaus.

En enää itse ota uusia, näiden asiaryhmien juttuja hoitaakseni. Jokainen voi miettiä, onko mahdollista hoitaa esim. vieraalla kielellä (englanniksi) toisen ihmisen koko elämään vaikuttavaa ja avustajan vastuulla olevaa turvapaikka-asiaa, joka vaatii useita keskusteluja ja asiakirjojen läpikäyntiä sekä päämiehen jatkuvaa rauhoittamista hänelle hyvin stressaavassa, pelottavassa vuosia jatkuvassa tilanteessa esimerkiksi 200 euron kokonaispalkkiolla.

Oikeusavun tuntipalkkio nykyisestä 110 eurosta on syytä korottaa ja sitoa indeksiin. Kukaan avustaja ei pysty hoitamaan näitä asioita muutamassa tunnissa eikä kukaan itseään, omaa ammattitaitoaan ja päämiestään kunnioittava avustaja hoida näitä asiaan ja päämiehen tilanteeseen perehtymättä, mitä maksettava palkkiot käytännössä tällä hetkellä edellyttäisivät. Nykytilanne on kestämätön.

Asianajotoimisto Luckylaki Oy keskittyy yhä vahvemmin kaikkien lapsiin ja perheisiin liittyvien toimeksiantojen hoitoon, osituksiin ja kuolinpesien asioiden hoitamiseen sekä asiakirjojen laadintaan. Näitä hoidetaan jatkossa varmuudelle myös oikeusavulla, kun oikeusapu on mahdollista saada.

Oikeusapujärjestelmä on hieno ja toimiva, mutta päättäjien tulisi ymmärtää, että se ei toimi lainkaan ilman yksityisten avustajien panosta. Muutoksia on tehtävä, koska nykyisellään järjestelmä vaarantaa koko järjestelmän toimivuuden ja ihmisten mahdollisuuden tosiasiassa saada oikeudellista apua asiaansa ja vain ratkaisuilla ja muutoksilla, jotka huomioivat myös yksityisten avustajien roolin ja merkityksen, varmistetaan oikeusturvan toteutuminen myös jatkossa.