Hallinto-oikeus antoi päämieheni asiassa lokakuun alussa päätöksen, jossa huostaanotetun lapsen ja hänen vanhempiensa tapaamisoikeutta todettiin rajoitetun liian paljon. Päätöksentekohetkellä noin 1-vuotiaan lapsen osalta tapaamiset vanhempiensa kanssa kerran kahdessa viikossa kahden tunnin ajan, todettiin liian vähäisiksi erityisesti lapsella kehittymässä olevan kiintymyssuhteen tukemiseksi.
Koska rajoittamiselle ei oltu rajoituspäätöksessä esitetty lainmukaisia perusteita, päätös kumottiin.
Lastensuojelulain 62 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan sijaishuollossa olevan lapsen oikeutta pitää yhteyttä vanhempiinsa tai muihin hänelle läheisiin henkilöihin saadaan rajoittaa, jos yhteydenpidosta ei ole voitu asiakassuunnitelmassa tai erityisestä syystä muutoin sopia lapsen ja hänen vanhempiensa tai muiden läheistensä kanssa, ja jos yhteydenpito vaarantaa lapsen sijaishuollon tarkoituksen toteuttamisen ja rajoittaminen on lapsen hoidon ja kasvatuksen kannalta välttämätöntä. Saman pykälän 2 momentin 1 kohdan mukaan edellä 1 momentissa tarkoitetuin edellytyksin saadaan rajoittaa lapsen oikeutta tavata vanhempiaan tai muita läheisiään. Saman pykälän 4 momentin mukaan edellä 1–3 momentissa tarkoitettua yhteydenpidon rajoittamista voidaan käyttää vain siinä määrin kuin kussakin tapauksessa on laissa säädetyn tarkoituksen saavuttamiseksi välttämätöntä.
Hallinto-oikeus totesi päätöksessä, että sijaishuollon aikana lapsen yhteydenpitoa hänen vanhempiinsa ja muihin läheisiinsä on lähtökohtaisesti tuettava ja edistettävä. Yhteydenpitoa on mahdollista rajoittaa vain lastensuojelulain 62 §:stä ilmenevien edellytysten täyttyessä ja vain siinä määrin, kuin se on välttämätöntä laissa säädetyn tarkoituksen toteuttamiseksi. Asiassa on ensisijaisesti huomioitava lapsen etu.
Päätöksen perusteella lapsen ja vanhempien yhteydenpitoa ei voida rajoittaa, mikäli ei ole selvitystä siitä, että vanhempien terveydentila tai heidän saamansa hoito vaikuttaa heidän käyttäytymiseensä ja jaksamiseensa lapsen kanssa kestoltaan rajatuissa tapaamisissa. Hallinto-oikeus on asiaa arvioitaessa ottanut huomioon erityisesti lapsen nuoren iän ja hänen oikeutensa muodostaa läheinen kiintymyssuhde vanhempiinsa.
Olen huomannut, että yhteydenpidon rajoituspäätöksistä valitetaan yllättävän harvoin ja asiaan liittyy paljon vanhempien tietämättömyyttä oikeuksistaan. Koska vanhemmat hyväksyvät tarjotut tapaamismahdollisuudet eivätkä aina ole tietoisia myöskään lapsen oikeuksista, tapaamisten osalta harvoin lopulta annetaan päätöstä, vaan asia kirjataan sovituksi. Kokemukseni mukaan vanhemmat kokevat, että heidän on joustettava ja suostuttava rajoituksiin, vaikka näin ei tosiasiassa ole. Korostan yhteistyön tärkeyttä kaikissa lastensuojeluasioissa ja asioista sopimista lapsen asioissa, mutta mikäli koet, että tapaamisiasi lapsen kanssa rajoitetaan liikaa ja perusteetta, eli et voi hyväksyä esitettyä tapaamismäärää, vaadi, että tapaamisoikeuden rajoittamisesta tehdään päätös. Tästä päätöksestä voit valittaa hallinto-oikeuteen.
Tulee muistaa, että rajoittamalla yhteydenpitoa, rajoitetaan olemassa olevia oikeuksia ja päätöksen tuleekin perustua tapauskohtaiseen selvitykseen ja se on oltava huolellisesti perusteltu. Mainittu hallinto-oikeuden esimerkkipäätös korostaa päätöksentekijän velvollisuutta havainnoida tapaamisten sujumista eli pelkästään lähtökohta eli esim. vanhemman terveydentila tai korvaushoidon saaminen, ei sellaisenaan oikeuta rajoittamaan tapaamisia, vaan asiassa on oltava saatavissa selvitystä, että näillä asioilla on merkitystä tapaamisten sujumisen osalta. Päätös on mielestäni hyvin tärkeä, ohjaava sekä kiintymyssuhteen tukemista korostava.