Tiedonsaantioikeus on lapsen huoltoon liittyvä asia. Mikäli lapsi määrätään toisen vanhemman yksinhuoltoon, sille vanhemmalle, joka ei ole huoltaja, annetaan yleensä tiedonsaantioikeus. Tiedonsaantioikeuden laajuutta voidaan määritellä tarkemmin, mutta tätä tapahtuu harvoin. Yleensä vahvistetaan tiedonsaantioikeus lapsen asioihin ilman rajoituksia.
Tiedonsaantioikeus on suhteellisen uusi asia, sen käyttö tuomioistuimissa juontaa korkeimman oikeuden ratkaisuun vuodelta 2003 (KKO 2003:7) ja vakiinnuttuaan oikeuskäytännössä, se on kirjattu sittemmin myös lapsenhuoltolakiin (2 luku 7 § ja 9 §). Lain mukaan joko sopimuksella tai päätöksellä sillä vanhemmalla, joka ei ole lapsen huoltaja, on sama oikeus kuin huoltajalla saada lasta koskevia salassa pidettäviä tietoja viranomaisilta ja yksityisiltä palveluntuottajilta joko kaikissa tai päätöksessä määrätyissä asioissa.
Tiedonsaantioikeuden tarkoitus on, että vanhemmalla on mahdollisuus seurata itsenäisesti lapsen elämää eli hän saa tietoja lapsen asioista, mutta ilman, että hän voi vaikuttaa päätöksentekoon lapsen asioissa.
Tiedonsaantioikeus aiheuttaa harvoin ongelmia, mutta myös oikeuskäytäntö tunnistaa tilanteen, että tiedonsaantioikeutta käytetään vääriin tarkoituksiin. Oman kokemukseni mukaan ongelmat ilmenivät usein jo vähän vanhemman lapsen kohdalla, joka haluaa itse kieltää vanhempansa pääsyn omiin tietoihinsa. Toinen tyypillinen tilanne on, että tiedonsaantioikeus on ymmärretty ei-huoltajan toimesta huoltajan aktiiviseksi tiedonantovelvollisuudeksi eli lapsen huoltajalta vaaditaan aktiivisesti tietoja lapsesta tiedoksisaantioikeuden turvin ja pahimmillaan kiusaamistarkoituksessa eli tarkoituksena kontrolloida ja vaikuttaa lapsen ja erityisesti huoltajan elämään. Tällaista aktiivista tietojen antamisvelvollisuutta huoltajalla ei siis ole vaan tiedonsaantioikeus on nimenomaan oikeus saada asiakirjoja ja tietoja viranomaisilta ja yksityisiltä palveluntarjoajilta, ei suoraan huoltajalta.
Lisäksi on hyvä huomioida, että tiedonsaantioikeus ei koskaan voi olla laajempi kuin huoltajalla oleva oikeus saada lasta koskevia tietoja.