Avioliitto. Tuo ikiaikainen asia ja kaikille niin tuttu. Mutta sittenkin oikeusvaikutuksiltaan liian useille niin tuntematon, että se yllättää ja hämmästyttää minua jatkuvasti.
Lähes joka kerta, kun käyn läpi avio-oikeutta ja varsinkin sen pitkäaikaisia oikeusvaikutuksia ja suhdetta perintöoikeuteen, ihmiset hämmästyvät. Se on totta, että asia on säädetty vaikeaselkoisesti, mutta se hämmästyttää kuinka moni silti menee naimisiin tietämättä, mitkä ovat avioliiton oikeusvaikutukset. Yhtä moni eroaa hoitamatta niin sanottuja paperiasioita kuntoon ja nämä asiat voivat seurata mukana selvittämättöminä vuosikymmeniä. Kunnes tulee hetki, että asiat on välttämätöntä hoitaa kuntoon. Omat perilliset voivat tällöin joutua pahimmassa tapauksessa riitelemään korkein kustannuksin tai vähintäänkin selvittelemään vuosikymmeniä vanhoja asioita.
Syvässä tuntuu olevan ajatus, että avioliitossa kaikki on yhteistä. Tavallaan kyllä, mutta kaiken lähtökohta on meillä nimiperiaate; se mikä on nimissäsi, on sinun, olit naimisissa tai et tai riippumatta siitä, oletko eronnut. Avioliiton myötä voit kuitenkin joutua antamaan omastasi toiselle erityisesti erotilanteessa, jos et ole tehnyt puolisosi kanssa avioehtosopimusta.
Se, että kaikki mielletään yhteiseksi, johtuu puolittamisperiaatteesta, joka tarkoittaa sitä, että äärimmäisessä tilanteessa avio-oikeuden nojalla voi saada tai joutua antamaan toiselle puolisolle puolet kaikesta varallisuudesta. Tämä on monelle yllätys. Ihan hiljattain radion Aamulypsyssä Jaajo Linnonmaakin ihmetteli, että voiko olla, että jos jollain on ”kaksi miltsii”, hän joutuu antamaan erossa puolisolleen ”miltsin”. Kyllä Jaajo ja muut, kyllä näin lähtökohtaisesti on, jos toisen puolison omaisuus on 0 euroa ja ei ole sitä avioehtosopimusta. Tulipa sinne Aamulypsyn lähetykseen esityksiä, että se määrä, jonka joutuu maksamaan toiselle jotenkin prosentuaalisesti muuttuisi riippuen avioliiton kestoajasta. Tämä oli aivan käsittämätöntä huttua ja osoittaa kuinka vääriä käsityksiä asiasta on.
Tässä muistilista jokaiselle, joka on on ollut avioliitossa tai solmimassa avioliiton:
- Tee ennen vihkimistä kihlakumppanisi kanssa avioehtosopimus ja vie se rekisteröitäväksi. Avioehtosopimus kannattaa lähes poikkeuksetta tehdä. Sen voi jälkikäteen yhdessä muuttaa, mutta avioliiton aluksi se on lähes aina hyvä tehdä.
- Ota selvää, miten avioliitto vaikuttaa perintöoikeuteesi. Jos sinulla ei ole lapsia, avioliitto muuttaa perimysjärjestystä. Mieti ja selvitä, onko avioliiton johdosta tarvetta tehdä testamenttia.
- Jos olet ollut naimisissa ja avioliitto on päättynyt (ero, puolison kuolema), pidä huolta, että välillänne on tehty kirjallinen ositussopimus. Jos asiat jäävät kirjallisesti ja asianmukaisesti sopimatta, entinen puoliso voi tulla kuolinpesäsi osakkaaksi kuollessasi. Myös tämä tulee monelle yllätyksenä ja valtaosalla ositussopimus on tekemättä. Ositussopimuksen tekemiseen ei ole määräaikaa, pääasia on, että se tehdään.
Jos olet ollut naimisissa ja puolisosi kuolee lapsettomana, perit lain nojalla puolisosi, jos hän ei ole tehnyt testamenttia. Kyse ei ole kuitenkaan samanlaisesta perimysoikeudesta kuin muissa tilanteissa, vaan mikäli ositusta ei tehdä toissijaisten perillisten (puolisosi perilliset) ja lesken kesken, kuollessasi nämä toissijaiset perilliset tulevat osakkaiksi kuolinpesääsi saaden mahdollisesti jopa puolet kaikesta sinun kuolinpesäsi säästöstä. Tästä mahdollisuudesta johtuen voi olla tärkeää, että teet elossa ollessasi osituksen kuolleen puolisosi perillisten kanssa. Todella harvoin ositusta tehdään ja yleensä silloin lopputulos yllättää.
Omilla toimilla voi hallita näitä riskejä ja välttää yllätykset tai ainakin varautua tulevaan ennalta ja helpottaa perillisten, yleensä omien lasten, asemaa ja vähentää heidän selvitystyötään.