Ositus tekemättä? Uusi laki tuo 10 vuoden vanhentumisajan avio-oikeudelle

Moni avioliitto päättyy ilman, että puolisoiden välillä koskaan tehdään ositusta. Taustalla voi olla vähäinen varallisuus, lyhyt liitto, epäselvyys oikeuksista tai se, että ositusta on päätetty lykätä myöhemmäksi. Tämä on kuitenkin voinut aiheuttaa myöhemmin merkittäviä ongelmia esimerkiksi kuolinpesissä – pahimmillaan vuosikymmeniä myöhemmin.

Tähän epäselvyyteen tulee nyt loppu. Eduskunta hyväksyi 20.10.2025 avioliittolain muutokset, joiden myötä avio-oikeus vanhentuu 10 vuoden kuluttua lainvoiman saaneen avioliiton purkamista koskevan päätöksen antopäivästä, ellei puoliso hae pesänjakajaa osituksen toimittamiseksi tai ellei puolisoiden välillä ole tehty kirjallista ja rekisteröityä sopimusta muusta kuin lain mukaisesta avio-oikeuden 10 vuoden vanhentumisajasta. Vanhentuminen koskee avioeroon päättyneitä sekä kumottuja avioliittoja.

Avio-oikeuden vanhentuminen tarkoittaa käytännössä muun muassa sitä, että entisellä puolisolla ei ole oikeutta tasinkoon eikä entinen puoliso ole kuolinpesän osakas, ellei hän ole perillisasemassa.

Oikeus osituksen vaatimiseen ei kuitenkaan vanhene, vaan jokaisella on edelleen lakimuutoksen mukaisista määräajoista huolimatta oikeus vaatia osituksen tai omaisuuden erottelun toimittamista, mutta jos avio-oikeus on lakimuutoksen mukaisesti vanhentunut, ei entisellä puolisolla ole oikeutta tasinkoon.

Miksi lakimuutos oli tarpeellinen?

Lakimuutoksen taustalla on havainto, että osituksen tekemättä jättäminen tai sen toimittamisen viivästyminen on yleistä. Esimerkiksi vuonna 2023 avioeroja vahvistettiin yli 11.000, mutta pesänjakajaa haettiin vain noin 330 tapauksessa.  Koska tavanmukaiseen avioero-ositukseen ei liity viranomaisasiointia tai osituskirjan rekisteröintiä koskevaa velvollisuutta, tilastotietoja tekemättä jätettyjen ositusten osuudesta ei ole saatavilla. Näin ollen jää vain arvailtavaksi, kuinka monessa esimerkiksi vuoden 2023 yli 11.000 avioerotapauksessa ositus on tosiasiassa ja juridisesti pätevällä tavalla toimitettu.

Lakimuutos koskee joka tapauksessa suurta joukkoa avioeroon päätyneitä, joilla on uuden avio-oikeuden vanhentumissääntelyn takia nyt selkeä määräaika, johon mennessä avio-oikeuteen on vedottava.

Kuolinpesien kannalta uusi sääntely selkeyttää oikeustilaa ja vähentää kuolinpesien vaikeita selvittelytilanteita. Siinä missä tähän saakka esimerkiksi perunkirjoituksen yhteydessä on ollut tarve selvittää jopa vuosikymmeniä sitten avioeroon päättyneen avioliiton osituksen toimittamista tai sen toimittamatta jättämistä, jatkossa lain tultua voimaan voidaan lain antaman määräajan täytyttyä jättää aikaisemmat avioerot tältä osin huomioitta. Näin vältetään tilanne, jossa entinen puoliso esittää ositusvaateen vuosikymmeniä myöhemmin.

Vanhentumisen voi katkaista ja vanhentumisesta voi sopia

Vanhentumisen katkaisee vain tuomioistuimelle toimitettu hakemus pesänjakajan määräämiseksi. Pelkkä puolisolle osoitettu vaatimus vanhentumisajan katkaisemisesta tai ositusta koskevien neuvottelujen aloittaminen ei riitä.

Puolisot voivat myös sopia 10 vuotta pidemmästä määräajasta. Jotta määräajan pidentämisestä tulee aidosti ja juridisesti pätevällä tavalla sovituksi tai jotta vanhentuminen tulee katkaistuksi, on syytä toimia huolellisesti. Määräajan pidentämistä koskeva sopimus on tehtävä lainsäädännön muotoseikat täyttäen ja lisäksi se on rekisteröitävä Digi- ja väestötietovirastoon. Sopimuksen rekisteröinti ei takaa sitä, että sopimus astuu voimaan, jos sopimusta rasittaa esimerkiksi todistajien esteettömyyttä koskeva muotovirhe. 

Rekisteröintiä voi hakea, kun avioeroa tai avioliiton kumoamista koskeva tuomioistuimen päätös on saanut lainvoiman. Sopimus ei tule voimaan, jos hakemus on jätetty avio-oikeuden jo vanhennuttua.

Lakimuutoksia sovelletaan myös vanhoihin avioeroihin

Uudet säännökset tulevat voimaan 1.4.2026.

Ne koskevat myös ennen voimaantuloa purkautuneita avioliittoja, mutta vanhentuminen tapahtuu aikaisintaan 5 vuoden kuluttua lain voimaantulosta. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että jos puolisoiden avioeropäätös on annettu esimerkiksi seitsemän vuotta ennen lain voimaantuloa, on heillä siirtymäsäännöksen takaama viiden vuoden vähimmäisaika reagoida avio-oikeuden vanhentumiseen. Jos taas puolisoiden avioerosta on esimerkiksi annettu päätös tasan kolme vuotta ennen lakien voimaantuloa, puolisoiden avio-oikeus vanhentuu seitsemän vuotta lakien voimaantulon jälkeen.

Miksi ositus on syytä tehdä ajallaan?

Ositus kannattaa toimittaa pian avioeron jälkeen. Se:

• selkeyttää omistuksia,
• ehkäisee tulevia riitoja ja viivästyksiä,
• helpottaa omaisuuden myyntiä, lahjoittamista ja kuolinpesän selvittämistä.

Vaikka oikeus itse osituksen käynnistämiseen ei vanhene, jatkossa oikeus tasinkoon vanhenee.

Asianajotoimisto Luckylakin juristit ovat tukenasi kaikissa ositukseen ja omaisuuden erotteluun liittyvissä kysymyksissä. Avustamme määräajan pidentämistä koskevan sopimuksen sekä varsinaisten ositus- ja omaisuuden erottelusopimusten laatimisessa.